Noniin, tästä se lähtee. Saa nähdä, lukeeko näitä kukaan koskaan. Pääasia on vaan, et saan kirjoittaa.

 

Tän päivän teemat:

- 3. hammas

- bataatin tärkkelyspitoisuus

- isä vs. äiti

 

Neidille puhkesi siis tänään kolmas hammas kunnon huudon säestyksellä. Tämä tapahtui aamulla klo 6.10. ihanaa. Onneksi supon ja maitohörpyn jälkeen neiti jatkoi uniaan vielä pari tuntia. Loppupäivänkin oli vähän kitisevä ja jyrsi kaikkea mahdollista. Olis kyllä saanu puhjeta molemmat ylähampaat kerralla kuten alahampaat. Noh, jospa kaikkien kohdalla ei tulis ihan yhtä iso huuto.

Hampaiden tulon lisäksi itkua aiheuttaa neidillä välillä myös kova vatsa. Sain neuvolasta ohjeeksi jättää perunan pois soseista, jotka teen yhä itse. Minähän reippaana tein sitten eilen uuden satsin soseita bataattipohjalla. Tänään vasta tuli puheeksi muiden äitien kanssa, että myös bataatti sisältää paljon tärkkelystä. (Tarkistin asian tietenkin netistä: peruna 80% tärkkelystä, bataatti 63% tärkkelystä) Koska haluan todella kokeilla, onko sillä tärkkelyksellä merkitystä, tein tänään taas uudet soseet porkkanapohjalla. Nyt meillä on pakastin täynnä soseita, joista tosin voi syöttää vain yhdenlaisia. Toivotaan, että neidin vatsa sietää edes pieniä määriä bataattia ja perunaa, jolloin soseita voi vähän sekoitella, ja kaikki soseet tulee kuitenkin käytettyä. Nyt kuitenkin mennään ilman niitä!

Kolmas mieltä askarruttava asia on ollut äiti ja isän roolien erot kasvatuksessa. Tämä kulminoitui tänään neidin nukkumaanmenoon. Imetän siis yhä, joten olen hoitanut nukkumaanlaitoin useimmiten. Silloin tällöin minulla on kuitenkin menoja iltaisin, joten isänkin täytyy handlata tuo homma. Tänään harjoittelimme torstaita varten (olen menossa Me&I-vaatekutsuille:). Isä antoi neidille hienosti maidon ja laittoi sänkyyn. Neiti ei kuitenkaan nukahtanut heti, vaikka usein niin tapahtuukin. Sen jälkeen isä jaksoi käydä tasan kerran hyssyttelemässä neitiä, ja sit oli jo kuulemma minun vuoro. Mitä ihmettä? Jos neiti tottuu siihen, että äiti tulee aina ennemmin tai myöhemmin luokse, niin eihän hän koskaan opi olemaan isän kanssa. Tiedän, että tässä on osaltaa taustalla se, että neidin ollessa pienempi kävi muutaman kerran niin, että jouduin tulemaan juoksujalkaa jostain takaisin, koska isä ei saanut neidin itkua rauhoittumaan. Silloin tuo itku oli minullekin vähän käsittämätöntä, mutta tiedän, että neiti ei enää itke samalla tavalla. Silti isä selvästi jännittää neidin kanssa kahdestaan jääntiä illalla. Se on ihan ymmärrettävää, mutta sitä en ymmärrä, että miksi hän ei halua edes opetella.

 

Tällaista jorinaa tällä kertaa :) Kommentit ja vinkit kaikkien asioiden suhteen ovat enemmän kuin tervetulleita!

 

Äiti Pitkätossu